Eero Haapalehto Nihtimäen tiuskea rakki

Brutaali analyysi Kokoomuksen puheenjohtajapelistä

Tänään alkaa Kokoomuksen puoluekokous Lappeenrannassa ja haluan vielä ennen puoluekokousta kertoa myös vaiettuja “sisäpiirin” totuuksia puheenjohtajavaalin taustoista ja ehdokkaista. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja pyrin käymään ne mahdollisimman rehellisesti tässä kirjoituksessani läpi. Mielestäni Kokoomus ansaitsee enemmän suorapuheisuutta ja pyrin siihen tässä omalla esimerkilläni vielä kannustamaan.

 

Olen toiminut kokoomusyhteisössä akviivisesti 8 vuotta. Tänä aikana olen toiminut sekä kokoomusnuorten että kokoomusopiskelijoiden liittohallituksissa, Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestöissä työntekijänä ja piirihallituksessa. Vuosien varrella olen muodostanut kattavat verkostot puoluetoimijoihin ympäri Suomen, eduskuntaryhmään sekä useisiin puolueen työntekijöihin. Tämän kirjoituksen analyysi perustuu lukemattomiin keskusteluihin, ajatustenvaihtoihin, juoruihin sekä omaan tulkintaani pitkän linjan kokoomusaktiivina.

 

Monelle minua tuntevalle kokoomusaktiiville ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä se, että asetuin Elina Lepomäen taakse kokoomuksen puheenjohtajakilpailussa. Selkeimmät syyt tälle ovat selkeä vision, ylivoimainen asiantuntemus ja substanssiosaaminen, kyky johtaa sekä se, ettei Lepomäki ole kilpakumppaneiden tavoin niin kutsutusti broileri, vaan hän on omavarainen politiikan hyväveliverkostoista. Hänellä on varaa tehdä politiikkaa isänmaan etu edellä, tarvittaessa “tulos tai ulos” -asenteella. Lepomäen toimeentulo tai asema esimerkiksi työmarkkinoilla ei ole riippuvainen siitä että sattuuko hän miellyttämään oikeita ihmisiä vai ei. Jatkan analyysiäni myös Lepomäestä tässä jutussa hieman alempana.

 

EHDOKASANALYYSI:

 

Alexander Stubb

 

Äänestin kaksi vuotta sitten Lahden puoluekokouksessa Stubbia. Harkitsin pitkään äänestäväni Vapaavuorta. Näin hänen kirkastavan linjaa oikeistoliberaaliin suuntaan Jyrki Kataisen pitkän ja aatteellisesti harmaan aikakauden jälkeen. Stubbissa vetosi erityisesti länsimielinen linja sekä aidosti vakaa tahtotila ajaa Suomea kohti Naton jäsenyyttä. Toisin kuin Jan Vapaavuori, Stubb maalasi selkeän vision tulevaisuuden kokoomuksesta ja esiintyi uskottavana tiimihengen luojana puolueelle. Stubbin puhe nykyaikaisesta johtamistyyllistä ja osallistamisesta miellytti. Stubbin vahvan kansansuosion ajateltiin tuovan Kokoomukselle lisää vaalivoittoja joihin järjestöväki oli tottunut.  

 

Nyt kuitenkin kaksi vuotta myöhemmin Stubbin tilanne on tukala. Enemmistö eduskuntaryhmästä ei tue häntä uudelle kaksivuotiskaudelle. Stubbin kausi on ikävästi jäämässä kananlennoksi, mikäli hän ei onnistu voittamaan ennakkosuosikiksi tituleerattua Petteri Orpoa. Stubb on julkisuudessa kompuroinut erilaisten kommelluksien vuoksi ja itseäni ne ovat ainakin hävettäneet pirusti. Stubb on myös tiukassa tilanteessa arrogantti ja röyhkeä omilleen. Lukuisten tuntemieni arvostelijoiden mukaan mies ei ole lainkaan perillä sisäpolitiikasta, häntä ei oikeastaan kiinnosta ja hänen harjoittamansa politiikka on enemmän näyttelemistä kuin aitoa paloa vaikuttaa.

 

Väitän kuitenkin, että “kompuroinnista” ja huonosta julkisuuskuvasta suurin osa ei johdu Stubbin puutteelliseksi väitetystä asiaosaamisesta. Pääministerin ja valtiovarainministerien tehtävissä on toiminut aiemmin Suomessa ja maailmalla huomattavasti Stubbia epäpätevämpiä ministereitä ilman julkisuusmokia tällaisella näkyvyydellä. Oikea syy Stubbin heikolle asemalle on valtatyhjiö jota Stubb ei ole kyennyt täyttämään. Stubb ei ole lukenut machiavelliansa. Lopputuloksena osallistava johtamistyyli johtaa vakavaan omasta valta-asemasta huolehtimisen laiminlyömiseen: Stubbin kyljet jäävät auki poliittisille selkäänpuukottajille. Idealistisesti “pöhinällä” ja “avoimuudella” kokoomusta johtava Stubb on ollut liian naivi.

 

Valtatyhjiö on näkynyt Stubbin tekemisessä usealla eri tavalla. Hän ei ole onnistunut luomaan eduskuntaryhmään ja puolue-eliittiin itsellensä tarpeeksi lojaalia ja kattavaa hovia. Stubb on epäonnistunut saamaan ryhmää omaan suvereeniin otteeseensa. Edustajakollegat jotka ovat tyytymättömiä asemaansa eduskuntaryhmässä ovat käyttäneet tätä surutta hyväksi mm. vuotamalla medialle Stubbin kannalta ikävää tietoa ja narratiiveja. Stubb on ollut koko ajan usean askeleen selkäänpuukottajia jäljessä. Selkeimpänä heikkoutena Stubbilta puuttuu lojaali “puolue-piiskuri”, joka pitää häilyvät ja epälojaalit edustajat nuhteessa.

 

Miksi Stubbia horjutetaan? Syy piilee kahden vuoden takaisessa puheenjohtajakampailussa, jossa vahvat puoluevaikuttajat pettyivät hänen valinnastaan. Vapaavuorella itselläänkin on ollut ilmeistä kaunaa Stubbia kohtaan. Eräänlainen puolueen vanha establisment on yrittänyt kampittaa Alexander Stubbia likimain siitä lähtien kun tämä valittiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Toinen syy piilee erimielisyyksissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tasavallan presidentin ja kokoomuksen nykyisen puheenjohtajan välillä. Niinistön presidentinvaalikampanjan taustajoukot järjestäytyivät vaihtelevilla kokoonpanoilla 2015 syksyllä pohtimaan operaatiota puheenjohtajan vaihtamiseksi.

 

Toinen ongelma on Stubbin avustajakunnassa ja henkilövalinnoissa laajemmin. Stubbin fiksuimmat erityisavustajat ja kabinetin jäsenet ovat siirtyneet hiljakseen muihin tehtäviin. Hypänneet ehkä uppoavasta laivasta? Juho Romakkaniemi, Lauri Tierala sekä Maarit Kaltio ovat keskeisimpiä avustajakabinetin jättäneitä tähtiä. Jäljelle on jäänyt vaihtelevassa määrin älykkäitä poliittisia toimijoita, joista liian monet ovat tietojeni mukaan enemmänkin lojaaleita Vapaavuorelle kuin Stubbille. Stubb teki kabinettinsa, ministerivalintojen sekä eduskuntaryhmän johtohenkilöiden kanssa sen virheen, ettei ajanut marginaaliin epälojaaleita yksilöitä vaan antoi useiden heistä jäädä keskeisille pelipaikoille. Marginaaliin sen sijaan jäi useampikin Stubbin lojalisti. Lisäksi ensimmäinen puoluesihteerivalinta oli farssi.

 

Nämä - nähdäkseni ensisijaisesti sisäiset tekijät - ovat luoneet valtatyhjiön puolueeseen, jonka oireilua kompurointi ja selittely julkisuudessa on. Stubb ei ole pitänyt huolta lähipiirinsä lojaaliudesta ja siten oman asemansa suvereeniudesta. Jyrki Kataisen aikana likaisen työn teki ensisijaisesti kokoomuksessa Jussi Kekkonen sekä Taru Tujunen. Stubbilta puuttuu taustaltaan vastaava voimakaksikko.

 

Muut puoluevaikuttajat ovat vieneet 6-0 Stubbia kulissien takana tapahtuvassa vaikuttamistyössä kentällä, median taustakeskuteluissa sekä muussa puolueen sisäisessä, voisiko sanoa, “informaatiosodassa”.


 

Vahvuudet:

  • Karisma, kansainvälisyys, innostavuus ja positiivisuus

  • Ei pelaa valtapelejä vaan antaa kaikille tilaa

  • Äärimmäisen vahva tuntemus ulkopolitiikasta

  • Länsimielisyys ja oikeistoliberaali poliittinen linja

  • Tuuletusta Kataisen loppuajan poliittiseen pysähtyneisyyteen

  • Äärimmäisen hyvä hallitusohjelma ja kokoomuslainen linja

  • Stubbin kaudella on saatu vihdoin kokoomuslaista politiikkaa läpi

 

Heikkoudet:

  • Ymmärtämättömyys puolueen sisäistä valtapeliä kohtaan

  • Lojaalien puoluepiiskurien puute

  • Ajoittainen kompurointi ja sisäpoliittisen substanssin ymmärrys

  • Aivovuoto pois kabinetista - ei ole kyennyt luomaan kunnolla hovia ympärilleen

  • Avustajariippuvaisuus johtaa retoriikan jatkuviin muutoksiin

  • Hyväuskoisuus


 

Petteri Orpo

 

Petteri Orpo ei alunperin edes halunnut lähteä lähteä haastamaan Stubbia puheenjohtajapelissä. Itseasiassa koko projekti Stubbin kaatamiseksi ei edes perustu Orpoon vaan Stubbin vastaisuuteen. Taustalla on vahvojen kokoomusvaikuttajien katkeruus viime puoluekokouksesta. Tämän lisäksi yksi toimeenpaneva voima on tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jota eduskunnassa epävirallisesti “edustaa” mm. Hjallis Harkimo.

 

Kokoomusaktiivien tilaisuuksissa läpi kevään kiertäneellä Vapaavuorella oli varmasti menohaluja, mutta lopulta tuntemattoman prosessin seurauksena sopivaksi tyypiksi valikoitui toinen henkilö, Petteri Orpo. Ehkä häviäminen toistamiseen olisi ollut liian noloa ja täten liian suuri riski. Hjalliksen oli tarkoitus lähteä kisaan sähköjänikseksi, mutta häntä ei lopulta enää tarvittu sillä jään rikkoi Elina Lepomäki.

 

Orpon haluttomuus kisassa näkyy kilometrin päähän. Kampanjateemat ovat keksimällä keksittyjä eikä taustalla ole ehdokkaan omaa innostusta nimeksikään. Petteri Orpo on ollut jokaisessa paneelissa järjestäin surkein väittelijä ja on kokoomuspoliitikkona linjaton, eikä mene teemoissaan konkretiaan asti.

 

Petteri Orpo on tyhjien toiveiden tynnyri. Lähes jokainen Stubbiin tyytymätön kokoomustoimija projisoi tähän omat toiveensa ja näkee Orpossa juuri sen, jota haluaa nähdä. Petteri Orpo varoo olemasta konkreettinen ja toivoo tämän riittävän voittoon. Orpon vankimpia kannattajia ovat kotipiiri, puolueen vasemmistosiipi sekä opportunistiset perässähiihtäjät.

 

Orpo on nähdäkseni “Jyrki Kataisen uusi tuleminen”. Orpo yrittää puhutella “keskiluokkaa” ja haluaa olla mukava mies kaikille. Valitettavasti tämä rooli kostautuu siinä vaiheessa kun pitää neuvotteluissa panna kova kovaa vastaan. Orpon substanssiosaamisen puutteen ja visiottomuuden takia hän ei osaa soveltaa neuvottelustrategiaansa, koska ei oikein tiedä mitkä tavoitteet ja yksityiskohdat ovat olennaisimpia muutoksen kannalta ja mistä voidaan tinkiä, niin että uudistusten kova ydin säilyy vielä kompromissienkin jälkeen. Petteri on epäonnistunut mm. paikallisen sopimisen sekä sote-uudistuksen neuvotteluissa.

 

Orpo on kuitenkin juuri sopiva johtaja eduskuntaryhmän hännysteliöille: liki pitäen jokainen eduskuntaryhmän “taavi” luulee pääsevänsä ministeriksi Orpon valinnan myötä. Tässäkin asiassa toiveet projisoidaan uuteen messiaaseen. Ryhmän käyttäytymisestä näkyy hyvin läpi edustajien vähäinen poliittinen omavaraisuus. #Mukanaollaan-slogan kuvaa ehdokasta täydellisesti tässäkin suhteessa.

 

Kaikkiaan kansaan vetoava Petteri Orpo koetaan turvalliseksi vaihtoehdoksi. Hän on sopivan tyhmä ja kansaan vetoava mukava mies, jota eturyhmät ja tahot elinkeinoelämästä aina tasavallan presidenttiin voivat ohjailla. On liian varhaista sanoa tuleeko remonttimies Orposta seuraava Jyrki Katainen vai Ville Itälä, mutta kokoomus ottaa joka tapauksessa harppauksen vasemmalle jos Orpo voittaa. Orpo puhuu tulevaisuudesta, mutta tämän aatteellinen koti on pikemminkin 70-luvun remonttimiehissä - kuten hän on asian itsekin ilmaissut.

 

Vahvuudet:

  • Vetoaa “tavallisiin suomalaisiin”, ei ole elitistisen oloinen

  • On aidosti mukavimpia tyyppejä ketä tunnen

  • Ei ole liian “kulmikas” vaan maltillinen mielipiteissään

  • Sovitteleva ja kerää arvostusta yli puoluerajojen

  • Laaja kokemus ja tuntemus kenttätyöstä

 

Heikkoudet:

  • Hajuton, väritön ja mauton

  • Ei selkeää visiota tai strategiaa, ei hallitse lukuja tai konkretiaa

  • Ei laajaa substanssiosaamista miltään osa-alueelta, “yleispoliitikko”

  • On muiden ohjailtavissa

  • “kokoomusdemari”

  • vastaehdokkaita epäileväisempi länsimielisyys ulkopolitiikassa

  • Ei erottaudu juuri Juha Sipilästä


 

Elina Lepomäki

 

Kokoomuksen nopeimmin noussut eturivin tähti, Elina Lepomäki lähti ehdolle puheenjohtajakilpailuun hieman yllättäen. Olin itse tällaista vaihtoehtoa toivonut jo kaksi vuotta sitten. Mielestäni on välttämätöntä hallitusvastuusta huolimatta kirkastaa kokoomuksen aatteellista pohjaa ja konkretisoida tavoitteita. Ministerien välisessä debatissa tätä ei vaan tapahdu. Olin siis erittäin positiivisesti yllättynyt tästä.

 

Lepomäellä oli kaksi isompaa perustetta lähteä. Ensimmäinen oli paikallisen sopimisen vesittyminen, jossa konkretisoitui kokoomuksen linjan luisuminen pitkän aikavälin tavoitteista. Toinen oli se, että Hjallis puhui sisäpiireissä hyvinkin avoimesti lähtevänsä ehdolle, mutta myös Risikko varmisteli ydinkannattajiensa tukea, joten oli selvää että kisa tulee. Lepomäellä ei ole massiivista julkisuustaustaa pohjalla, joten kisaan oli lähdettävä hyvissä ajoin jos ja kun mieli saada haluamaansa muutosta todella tehtyä.

 

Kampanjan edetessä olen yhä voimakkaammin vakuuttunut että Elina olisi “mies paikallaan” kokoomuksen puheenjohtajana. Hän on nykyisin päässyt osittain eroon “äärilinjan” leimastaan ja hänen esiintymisensä on ollut juuri sitä mitä kokoomuslaisen vision eteenpäin vieminen äänestäjille kaipaa: konkreettista, faktapohjaista ja asiallista, mutta miellyttävää keskustelua. Eikä Suomi voi odottaa uudistusten kanssa. Lepomäen linjalle on tilausta kokoomuksessa ja koko Suomen kansalla. Kysymys on oikeastaan siitä, että kuka lähtee ajamaan tätä “Lepomäen linjaa” riippumatta Lepomäen tuloksesta. Viimekädessä IMF ja EU-troikka pakottaa Suomen Lepomäen linjalle, jos uudistuksia laiminlyödään viimeiseen asti.

 

Tunnen Elinan erittäin lämpimänä, mutta jämptin asiallisena poliitikkona ja ihmisenä. Showmies ja “mukava heppu” kategorioissa Lepomäki jää useimpien mielestä jälkeen kilpakumppaneitaan. Tämän vuoksi hän kampanjoi substanssilla ja ylivoimaisella asiaosaamisella. Lepomäki omaa tieteellis-teknillisen maailmankuvan ja tarkastelee asioita faktapohjausesti “paras argumentti voittaa” -periaatteella. Hän on kohtalaisen introvertti-luonne ja aluksi hieman varautunut. Ymmärrän tätä kautta hyvin miksi kuva “kylmästä akasta” on muodostunut joillekin. Osin tätä mielikuvaa on toki ruokittu myös poliittisten vastustajien toimesta. Lepomäki ei onnistunut kampanjan alkutaipaleella syöttämään tiedotusvälineille omaa näkökulmaansa edistävää informaatiota, vaan mediatilaa hallitsi pikemminkin kielteinen viesti. Tämä on onneksi muuttunut kampanjan edetessä.

 

Lepomäen heikkouksista suurin on se, ettei hänen takana ole kentällä junttausvoimaa vaan hän kampanjoi riippumattomana asiantuntijaehdokkaana, sekä “kansalaisyhteiskunnan edustajana”. Kokoomuksen pj-pelissä johtajan valitsee kenttä, jossa hyvin verkostoituneilla “kyläpäälliköillä” on suuri vaikutusvalta. Lepomäen on pitänyt tehdä paljon sitä pohjatyötä, jonka muut ehdokkaat ovat jo aiemmin tehneet.

 

Elinan heikkous on myös hänessä yhdistyvä kontroversiaali yhtälö: nuorehko nainen ajamassa markkinaliberaalia linja. Perinteisesti erityisesti kokoomusnaiset ovat olleet puolueessa enemmän vasemmalla ja mahdollisuuksien tasa-arvo on monille tarkoittanut pikemminkin sukupuolten tasa-arvoa. Vanhoille oikeistomiehille on vaikea pala ylittää omia ennakkoluulojaan suhteessa nuoreen naisehdokkaaseen.

 

Lepomäen potentiaali piilee hänen kiinnostavuutensa innostamassa nousujohteisessa kampanjassa. Kannatus on kasvanut päivä päivältä kohisten. Saa nähdä riittääkö tämä liito maaliin asti, mutta varmaa on että tulos haastaa kaikki ennusteet.

 

Vahvuudet:

  • Ylivoimainen substanssiosaaminen

  • Kokemus tulosvastuullisista tehtävistä

  • Kovat neuvottelutaidot

  • Johtajuus, strategia ja visio

  • Asiantuntijuus

 

Heikoudet:

  • Introvertti lajissa, joka suosii ekstrovertteja

  • Kylmä vaikutelma

  • Ei ministerikokemusta

  • Koetaan kirkasotsaiseksi ja realismista sekä arjesta irti olevaksi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Hyvä analyysi. Elinan ja toisten eroilla on, ettei Elina ole unelmahöttöjä rakentelemassa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aika suorasukaista analyysia.

Stubbin heikkous siis kiteytettynä on siinä, ettei hän ole sortunut valtajuonitteluun. Se on heikkous vain itseään kohtaan, mutta toimenkuvan substanssina sitä voitaisiin pitää ennemminkin vahvuutena.

Orpon heikkous on siinä, että hän on "tyhmä". Aika suoraan ilmaistu tuo ...

Lepomäen heikkous on, että hän on nuori nainen. Olen kuitenkin hiukan varautunut komppaamaan toteamusta: "Vanhoille oikeistomiehille on vaikea pala ylittää omia ennakkoluulojaan suhteessa nuoreen naisehdokkaaseen", sillä Lepomäen kohdalla ero "tavallisiin nuoriin naisehdokkaisiin" on niin selkeän silmiinpistävä, että eiköhän se ole jo selvinnyt niille "kalkkiksillekin".

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Lepomäki olisi todella kiinnostava valinta. Tuo "introvertti lajissa, joka suosii ekstrovertteja" on osuva luonnehdinta. Meillähän nimenomaan media suosii ekstrovertteja, äänestäjät taas huomattavan usein introvertteja. Lepomäkihän on nimenomaan asiantuntija ja substanssiosaaja. Varsin usein asiantuntijuus ja poliittinen johtajuus nähdään toisensa poissulkevina vaihtoehtoina, mutta en ole tästä vakuuttunut. Introvertti asiantuntijajohtaja, kun hänellä on asemavalta tukenaan, saattaa onnistua jopa erinomaisesti. Ainkin yrityspuolella tästä on loistavia esimerkkejä. Suomalaisessa politiikassa esimerkkinä tulee mieleen Ryti, joka onnistui ainakin talouspolitiikassa tavattoman hyvin.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Ehkä Lepomäkeä lukuunottamatta ehdokkaiden heikkouksiin voisi lisätä selkeän poliittisen linjan puuttumisen - vaikka toki äänestyksessä se saattaakin nousta vahvuudeksi.

Käyttäjän anusallinen kuva
Anu Maria Sallinen

Ei brutaali, vaan raikas analyysi varsinkin Stubbin tilanteesta. Orpon suorasukainen roimiminen nostaa kyllä kyläpäälliköt liikkeelle, koska heille Petteri on "maakunnan mies". Mihin se nykymaailmassa riittää, niin on sitten ihan eri asia.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"on enemmän näyttelemistä kuin aitoa paloa vaikuttaa."

Tältähän se on ulkopuolisesta vaikuttanut olevan, ja lähinnä hampaiden näyttelemistä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kokoomuksen puheenjohtajan tulee edustaa Suomen paremmistoa, Suomen eniten tienaavia ja parhaiten pärjääviä.

Lisäksi puheenjohtajan pitäisi olla suosittu, itsekin hyvin pärjännyt ja sellainen joka pystyisi vetoamaan jossain määrin myös vähemmän rikkaisiin ja vähemmän hyvin pärjääviin suomalaisiin, jotta puolue saisi lisää äänestäjiä alemmista yhteiskuntaluokista ja siten lisää poliittista vaikutusvaltaa rikkaiden ja hyvin pärjäävinen etujen ajamiseksi.

Kuka puheenjohtajaehdokkaista olisi sellainen?

Kaikki yrittävät tietenkin olla juuri sellaisia.
Stubin uskottiin kaksi vuotta sitten olleen juuri sellainen.
Se oli selkeästi erehdys, erehdys joka nyt halutaan korjata Orvon avulla.

Hjallis Hjarkimon piti toimia jäniksenä ja avata puheenjohtajapeli,
jolloin Orpo olisi voinut mukavammin tulla peliin mukaan, ikäänkuin sivusta.
Onneksi Elina Lepomäellä oli omaa pyrkyryyttä ja tarvetta tulla esille ja nostaa profiiliaan sen verran että Hjalliksen ei tarvinnut vaivautua.

Luulen että taustapiruna puheenjohtajapelissä on myös tasavallan presidentti. Stubbin idealistiset omapäiset ulostulot ulkopolitiikan saralla eivät sovi presidentinkanslian pitkäntähtäimen suunnitelmiin ja siksi Timo Soini sai ensin korvata Stubbin ulkoministerinä, mikä sopi Soinille hyvin, mutta Stubbille huonosti. Nyt Orpo saa sitten ottaa myös kokoomuksen puheenjohtajan paikan Stubbilta.

Presidentillä taitaa sittenkin vielä olla valtaa, varsinkin kokoomuksen sisällä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Niinistön presidentinvaalikampanjan taustajoukot järjestäytyivät vaihtelevilla kokoonpanoilla 2015 syksyllä pohtimaan operaatiota puheenjohtajan vaihtamiseksi."

Tuosta tulee elävästi mieleen Richard Nixonin CREEP (Committee to Re-Elect the President). Nyt sitten kysellään, mitä presidentti kulloinkin tiesi ja mitä ei.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Korostettakoon, etten kannata enkä vastusta ketään kokoomuksen puheenjohtajaehdokasta. Se ei ole hommani, vaan kokoomuksen äänivaltaisten puoluekokousedustajien.

Mutta silti täytyy todeta että kirjoituksessa on hyvin havaittuja pointteja, joista on monista helppo olla samaa mieltä ulkoakin päin.

Ehkä päällimmäisenä tuo, että Stubbia on puheenjohtajan roolissa kampitetty sisäisesti aivan alusta alkaen. Vaalitulos tuli yllätyksenä monille kun hänet valittiin, eikä tulos kelvannut vastustajille.

Tosin eihän tässä ole sinänsä mitään uutta, vähän enemmän sellainen kulttuurillinen ominaispiirre. Olihan esimerkiksi vuonna 2000 jo kova sisäinen pulina suosittua puheenjohtaja Niinistöä vastaan, piiritasollakin.

Ehkä se on sitä kapitalistin lojaaliutta? :)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Stubb on kuitenkin kompastellut omia aikojaan aika monta kertaa. Valtionvarainministeri ei vain voi käyttää hihasta vedettyjä lukuja perustellessaan lakiehdotusta eduskunnalle. "Sori siitä" ei vain riitä korjaamaan tuon kaltaisia mokia.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Pulinat olivat alkaneet jo vuosia ennen kyseistä episodia. Jo ennen vaaleja 2015, joskin vaikenivat kun vaaleista tuli odottamattoman hyvä tulos ja hallituspaikka.

Käyttäjän helenairmelitahtinen kuva
Helena Tähtinen-Kivikäs

Kiitos eerohaapalehto mielipiteesi on arvokas ja positiivisen "brutaali" annat jokaiselle lukijalle ihanasti paljon tulkittavaa. Jännitystä ilmassa

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Tämän lisäksi yksi toimeenpaneva voima on tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jota eduskunnassa epävirallisesti “edustaa” mm. Hjallis Harkimo."

Haapalehdon salaliittoteoriat antavat maastamme hyvin venäläisen kuvan. Onko todella niin, että presidentin mahdollinen kilpailija yritetään raivata pois tieltä ja istuttaa tilalle vaaraton jees-mies?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Haapalehdon salaliittoteoriat antavat maastamme hyvin venäläisen kuvan. Onko todella niin, että presidentin mahdollinen kilpailija yritetään raivata pois tieltä ja istuttaa tilalle vaaraton jees-mies?"

Voi olla että kyse on myös siitä että Niinistön harjoittaman ulkopolitiikan haastaja halutaan ulos sotkemasta ulkopolitiikan kuvioita.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Eero Haapalehdolta erinomainen analyysi kokoomuksen puheenjohtajavalinnan taustoista ja ehdokkaista itsestään !

On todella ikävää, että kokoomuksen puheenjohtajakamppailussa on mukana vain yksi ehdokas (Elina Lepomäki), jolla on selkeä ja johdonmukainen visio siitä, miten Suomi saadaan ylös tästä apatian ja näköalattomuuden ahdingosta. Toivon hartaasti, että Elina tulisi valituksi gallup -tuloksista huolimatta.

Suomi tarvitsee kokoomuksen, joka uskaltaa olla oma itsensä ja joka tarjoaa selkeän, ei-vasemmistolaisen, vaihtoehdon suomalaisille äänestäjille !

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Federalisti-Stubbin ainoa päämäärä on liittovaltion rakentaminen eikä kokoomuksen suunta yhdestä Lepomäestäkään muuttuisi, siksi eurokriittistä Lepomäkeä ei valita.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Kiitos tästä arvaten Lepomäen innoittamassa rehellisestä ja avoimesta analyysistä. Harvinaisuus kaikissa puolueissa.

Käyttäjän CarolusLinden kuva
Carolus Linden

Hienosti harvinainen kirjoitus. Harvoin saa mediassa kokea näin pitkää tekstiä, jossa ei ole yhtään kohtaa, joka kaipaisi korjausta. Tietenkin tämä on oma käsitykseni, mutta omia käsityksiä varten kai tämäkin ilmaisunmahdollisuus on.

Käyttäjän MarkkuNyknen kuva
Markku Nykänen

Norovirus on rantautunut Suomeen. Mieleen nousi muisto 60 -luvun Etu-Töölön Nervanderinkadun kodin vessasta. Katon rajassa oli iso vesisäiliö, jossa luki TEHO. Narua vetäisemällä pahinkin tuotos lähti kohti alakerroksia. Tämä kirjoitus puhdistaa KOK -pönttöä mukavasti - vaikka hanat ja oven kahvat kaipaavatkin vielä desinfiointia... ;-)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Toivon, että tässä nousee ainoastaan yksi ehdokas, joka tuo selkeästi muutoksia Kokoomuksen linjoihin. Jos ehdokkaan tilalle tulee toiset muut, niin kyllä sitten ääni on menetetty täysin.

En usko, että olisin ainoa vaan luulen muiden jättävän äänestämättä puoluetta. Minä itse olen menettänyt kaiken uskoni istuviin puolueisiin ajat sitten.

Uudistuksiin kykeneviä puolueita Suomi tarvitsee.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Avaa Kokoomuksen puheenjohtajakisaa hyvin politiikaa sivusta ilman sisäpiiritietoa tarkkaileville.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Hyvä analyysi. Stubb, joka siis federalismissaan ym on lähes ihanne, on ollut liian sinisilmäinen ja suurpiirteinen. Presidentti pääsi koukkaamaan ja sitten tuli tarpeettomia mokia pilaamaan tunnelmaa. Lepomäki olisi myös todella hyvä, mutta liian vastahakoinen integraatioon. Orpo tulee kai vielä katumaan, ettei kaikkeen pidä lähteä mukaan. Niinistön piruetit ovat aina ihmetyttäneet, vaikka tuli kerran äänestettyä. Mutta ei enää.

Käyttäjän MattiRissanen1 kuva
Matti Rissanen

HS:n kulmapöydässä (http://www.hs.fi/politiikka/a1464923148567) Alex tuli tunnustaneeksi huonon paineenkestonsa ihan huomaamattaan.
"HSTV:n Kulmapöydässä perjantaina Stubb tunnusti, että hän on käpertynyt kuoreensa, eikä ole pystynyt olemaan aina oma itsensä."
Mutta Alex on kova myymään ittiään ja kokkarien valitsijat ovat mitä ovat.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Nostan hattua Haapalehdon rohkeudelle.
Stubbin pakkomielteinen yltiöfederalismi on myös hänen heikkoutensa. Ajaa Suomen vaikka kiviseinään, ennen kuin myöntää sen.

Orpon "hajuttomuus ja mauttomuus" juontunee siitä, että hän on ns. turkulainen kyläpoliitikko eikä ole omatoimisesti kyllin syventynyt maanosaa heiluttaviin EU-ongelmiin, vaan tyytyy foliohattuiluun ja unelmahöttöön. Ei vieläkäään ole ymmärtänyt katastrofaalisen hidastelunsa seurauksia Suomelle mamu-kriisissä ja sisäministerinä. (Väärässä puolueessa kuten Pietikäinenkin)

Lepomäen heikkous on toistaiseksi vielä heikko tunnettuus: suuri osa ihmisistä ei lue edes hänen blogejaan. Asiapuolella, siis kriisien taustojen ymmärryksessä, hän on valovuoden kahta muuta ehdokasta edellä.

Mutta me liikkuvathan emme äänestä Kokoomuksenkaan vaaleissa... :-)

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Stubb tai Orpo, samantekevää, mutta ei Lepomäki! En oikein ymmärrä, miksi Lepomäkeä pidetään älykkäänä ja osaamiseltaan ylivoimaisena. Hänhän vain toistelee kritiikittömästi EK:n ekonomistien väitteitä esimerkiksi kilpailukykysopimuksen tarpeesta ja merkityksestä Suomen kilpailukyvylle. Välillä tuntuu siltä, että häneltä puuttuu täysin oma ymmärrys asioista. Hän mainostaa itseään ekonomistina, mikä on pelkästään negatiivista, sillä en millään uskaltaisi jättää Suomea ekonomistien johdettavaksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ei Lepomäki toista kritiikittömästi EK:n näkemyksiä kilpailukykysopimuksesta, vaan menee paljon pitemmälle niin sanotun itävaltalaisen koulukunnan näkemyksiin talouspolitiikasta. Hän on todennut, ettei kilpailukykysopimus alkuunkaan riitä.

Nimenomaan omaa ymmärrystä hänellä on enemmän kuin kellään muulla. Ei hän muutoin poikkeaisi vastaehdokkaidensa linjasta niin selkeästi.

Talousasioista päättämisen jättäminen ekonomistien harteille ei sisällä muuta riskiä kuin sen, että ei-ekonomistien reaktiot aiheuttavat tuhoisaa vastakkainasettelua. Siksi pitäisi samanaikaisesti rajoittaa lakko-oikeutta ja koventaa sanktioita AY-liikkeen laittomille ulkoparlamentaarisille manöövereille, jotta asiantuntijat, eli ekonomistit, saisivat vapaasti määrätä talouspolitiikkaan liittyvän päätöksenteon.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Taloustiede ei ole kyennyt kehittämään yhtä ainoaa objektiivista ilmiöpohjaista mallia maailman talousjärjestelmän kuvaamiseksi ja erilaiset toimenpide-ehdotuksetkin perustuvat vain ekonomistien perstuntumaan. Kiky-sopimuksenkin mahdolliset vaikutukset on laskettu vain yksinkertaisilla korrelaatiomalleilla ja erilaisilla joustokertoimilla, joiden kuvittelin jo jääneen unholaan. Meillä tekniikassa on paljon osaamista laajojenkin järjestelmien mallituksessa ja simuloinnissa, jota ekonomisti-"asiantuntijat" vain eivät osaa käyttää.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Hän on todennut, ettei kilpailukykysopimus alkuunkaan riitä."

Tässäkin asiassa Lepomäki on oikeassa, turhaa näpertelyä hallitukselta tämä nykyinen kiky-sopimus.

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

Hyvä ja raikas analyysi tässä ummehtuneessa ilmapiirissä. Lisää tällaista, myös muissa puolueissa.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Ihmettelen kuka tässä on tyhmä. Kiltteys, yhteistyökyky ja mukavuus ovat hyveitä. Jos tämän tapaisia ihmisiä olisi enemmän, ei olisi sotia, kärsimystä eikä luultavasti nälänhätääkään maailmassa. On tyypillistä että kilttiä ihmistä haukutaan tyhmäksi, mutta todellisuus on toisenlainen. Tyhmä on se, joka tekee saman virheen uudelleen kokemuksista välittämättä.

Tämä aika tarvitsee ihmisiä, jotka osaavat analysoida ja nähdä asioiden tilan laajasti. Ei todellakaan riitä että esimerkiksi ajaa jonkin tietyn ryhmittymän asioita välittämättä kokonaisuudesta. Esimerkkinä sanottakoon vaikkapa pelkästään huippurikkaiden, maataloustuottajien, suurten ulkomaisten terveysfirmojen, ulkomaankauppaa tekevien yritysten, palkansaajien tai suurten ruokajättien (K- ja S-ryhmittymät) intressien ajaminen. Sekin muistettakoon että keskiluokka on valtakunnan selkäranka. Jos keskiluokan oloja kurjistetaan tarpeeksi, romahtaa koko systeemi.

Haluaako Kokoomus todella riitautua palkansaajien kanssa? Se olisi todella tyhmää sekä kannatuksen että Suomen kokonaisedun kannalta. Ei mikään puolue pärjää, mikäli se ajaa vain muutaman prosentin huippurikkaan asioita. Hallintarekisterin ajaaminen oli esimerkki pienen väestöosan etujen ajamisesta, joka ei millään tavalla olisi hyödyttänyt Suomea.

Toimituksen poiminnat